torstai 27. joulukuuta 2012

Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue!



Tässä blogimerkinnässä haluan kirjoittaa joukkuehengestä, yhdestä kantavista teemoista salibandyssä. Pelillisestikään hyvä joukkue ei menesty, jos joukkuehenki ei ole kohdillaan. Itse olen entisenä pelaajana ehtinyt pelaamaan useissa eri kokoonpanoissa - joissakin paremman ilmapiirin keskellä kuin toisissa. Salibandyerotuomarina olen kuitenkin vihdoin löytänyt joukkueen, jossa ilmapiiri on tiivis, monisäikeinen, lojaali, sopivasti kieroutunut, haastava ja palkitseva. Kaikki nämä ulottuvuudet löytyvät suuren erotuomarijoukkueen sisältä.

Aloittaessani tuomaroinnin en vielä tiennyt löytäväni samalla uutta joukkuetta. Erotuomarijoukkue ottaa riviinsä mieluusti uusia jäseniä toivottaen heidät tervetulleiksi kerhoon. Vanhoilla jäsenillä on vapaus ja vastuu uusien jäsenten vastaanottamisesta, mutta myös tulokkaan on näytettävä kiinnostusta ja aktiivista halua kuulua joukkoon. Kauden aikana tutustuu useisiin uusiin joukkuekavereihin. Heitä tapaa eniten tietysti halleilla, niin viheltäessä, otteluita katsoessa tai muissa yhteyksissä. Kuten muutkin salibandyjoukkueet, myös erotuomarijoukkue viettää aikaa yhdessä muutenkin kuin hallilla. Kautta rytmittävät eri koulutusryhmien koulutuspäivät, kuntotestit, yhteiset ottelunseurannat ja muun muassa pikkujoulut. Tuomarijoukkueen toiminta on paljon enemmän kuin ulospäin näkyy.

Yksi osa tuomarin tehtävää on kovan, joskus aiheettoman kritiikin käsittely, jossa oman joukkueen vertaistuki on merkittävää. Itse melkoisen tunteellisena persoonana kova kritiikki on saanut hetkeksi miettimään tuomariharrastuksen lopettamista ja kuviokellunnan aloittamista. Joukkueen tuki on kuitenkin auttanut pääsemään tapahtuneista yli ja yhdessä ollaan taas muistettu se, miksi minäkin tätä hommaa teen. Tästä isoimpia kiitoksia täytynee huudella meidän joukkueen valmentajille, eli etelän aluevastaavalle ja muutamalle super-ihanalle kouluttajalle! On onni kuulua joukkueeseen, jossa huolto ja valmennus toimii niin hyvin kuin meidän erotuomarijoukkueella.


Yksi erotuomarijoukkueen kantavista teemoista on lojaalius. Oman joukkueen pelaajilta ei vedetä mattoa alta, vaikka kilpailutilanne ”pelipaikoista” on kova, varsinkin korkeammilla sarjatasoilla. Oman jengin menestyksestä ollaan iloisia ja kokeneemmat kehäraakit ovat yleensä mieluusti opastamassa nuorempia tuomareita kohti parempia suorituksia. Palautetta opetellaan antamaan ja ennen kaikkea vastaanottamaan. Tuomarijoukkue pitää omistaan huolta (tästä esimerkkinä voisin mainita edunvalvonnassa ansioituneen salibandyn liigaerotuomareiden ryhmittymän, tuttavallisemmin SALET). Positiivisena huomiona erotuomarijoukkueesta voisin mainita myös sen, että kiinnostus hengenheimolaisten osaamiseen ylittää lajien ja maiden rajat, sillä esimerkiksi jalkapalloerotuomareista kirjoitetut otsikot myyvät salibandytuomareiden joukossa.

Erotuomarijoukkueen jäsenenä koen olevani etuoikeutettu, muita joukkueita mitenkään väheksymättä. Joukkueeltani olen oppinut joustavuutta, erilaisten ajattelutapojen hyväksymistä, lojaaliutta ja kunnioitusta kaikkia lajin parhaaksi toimivia kohtaan. Lajiin kuin lajiin kuuluva keskustelu tuomareiden tasosta ja osaamisesta on totta kai asia, joka herättää tunteita. Asialliselle, rakentavalle keskustelulle on aina paikkansa ja fooruminsa. Omana, toivottavasti ei liian utopistisena ajatuksenani on, että jonakin turnauspäivänä huomaan koko salibandykansaa yhdistävän samanlainen joukkuehenki kuin meillä tuomareilla - oli roolina sitten pelaaja, valmentaja, katsoja, tuomari tai vaikka pallopoika. Palautekin menee paremmin perille, kun sen saa kertoa ”joukkuekaverille”, tavoitteena paremmat yhteiset pelit ja yhdessä onnistuminen. Tsemppiä peleihin kaikille toimijoille tasapuolisesti!

1 kommentti: